Roudasin pentulaatikon pentuhuoneeseen, kaikki vanhat mammat, Ida 14-v.stä lähtien tekivät heti kierroksensa laatikossa aivan kuin tuumaillen " Ai niin tää on tää juttu, kohta saadaan vauvoja taloon" :) Jokaiselle tuntui olevan tuttua huttua laatikon salaisuus, mikä se on ja miksi se on. Tutkailtuaan laatikon painelivat pötköttämään takaisin sohvalle.
Wilmaa väsyttää. Ja huokailuttaa. Ja ähisyttää.
Pikku lenkki tehtiin eilenkin, innolla tuleva äiti lenkille lähtikin, kotiin päin tullessa ja huomasi että alkaa väsyä. Ulkoillaan kuitenkin sen verran kuin jaksaa, niin pysyy mielikin virkeänä.
Ensimmäisestä astutuksesta on 8 viikkoa täynnä, joten ei ihan kovin pitkää aikaa enää pitäisi mennä pentujen syntymään, kunhan eivät vielä tänään ainakaan syntyisi, pesukone pyörittää pentulaatikon fällyjä valmiiksi. Eihän ne likasia olleetkaan, mutta tavakseni on tullut ne vielä pestä ennen pentujen syntymää, kun tuolla tomuisessa komerossa odottelevat aina seuraavaa kertaa.
Ruoka maistuu vielä kohtalaisesti, mutta annoskokoa on tarvinnut huomattavasti pienentää ja ruokintakertoja lisätä. Onneksi olen nyt lomalla joten on aikaa hoivailla mamma-koiraa. Paino on noussut taasen viikossa, nyt painoa on tullut 2,7 kiloa lisää siitä kun punnasin Wilman ultrauksen aikaan. Vatsa on tullut jo alaspäin, mutta aika hyvin tuntuu tuonne runkoon kakarat mahtuvan. Viikko sitten tunsin ensimmäiset pentujen liikkeet vatsassa, aina se tuntuu yhtä jännältä! Ihan muljahti omassakin vatsassa, kun sen ekan kerran tunsin.
Nyt keräillään voimia tulevaan ja odotellaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan.
Wilmaa väsyttää. Ja huokailuttaa. Ja ähisyttää.
Pikku lenkki tehtiin eilenkin, innolla tuleva äiti lenkille lähtikin, kotiin päin tullessa ja huomasi että alkaa väsyä. Ulkoillaan kuitenkin sen verran kuin jaksaa, niin pysyy mielikin virkeänä.
Ensimmäisestä astutuksesta on 8 viikkoa täynnä, joten ei ihan kovin pitkää aikaa enää pitäisi mennä pentujen syntymään, kunhan eivät vielä tänään ainakaan syntyisi, pesukone pyörittää pentulaatikon fällyjä valmiiksi. Eihän ne likasia olleetkaan, mutta tavakseni on tullut ne vielä pestä ennen pentujen syntymää, kun tuolla tomuisessa komerossa odottelevat aina seuraavaa kertaa.
Ruoka maistuu vielä kohtalaisesti, mutta annoskokoa on tarvinnut huomattavasti pienentää ja ruokintakertoja lisätä. Onneksi olen nyt lomalla joten on aikaa hoivailla mamma-koiraa. Paino on noussut taasen viikossa, nyt painoa on tullut 2,7 kiloa lisää siitä kun punnasin Wilman ultrauksen aikaan. Vatsa on tullut jo alaspäin, mutta aika hyvin tuntuu tuonne runkoon kakarat mahtuvan. Viikko sitten tunsin ensimmäiset pentujen liikkeet vatsassa, aina se tuntuu yhtä jännältä! Ihan muljahti omassakin vatsassa, kun sen ekan kerran tunsin.
Nyt keräillään voimia tulevaan ja odotellaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan.
"Pakollinen poseeraus", vuorokausia 54 ekasta astutuksesta
Sohvalla köllöttelyä 54 vrk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti